Kuluneet kaksi vuotta opetusministerinä ovat antaneet paljon. Olen tehnyt parhaani sen eteen, että suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa olisi entistä parempi olla ja oppia. Olen tuntenut aitoa tekemisen iloa voidessani kunnianhimoisena sivistyspoliitikkona jättää myös oman jälkeni koulutusjärjestelmämme kehittämiseen. Työmme oikeudenmukaisemman koulutuspolitiikan, koulutuksen paremman saatavuuden ja korkean laadun edistämiseksi on edennyt kahdessa vuodessa aimo loikan.  Hallituskauden ensimmäisen puoliskon aikana saimme monia tärkeitä asioita alulleen.

Haikeudestani huolimatta voin jättää tämän antoisan työsaran ylpeydellä ja ilolla Krista Kiurun peräänantamattomiin ja osaaviin käsiin. Palatessani kansanedustajan tehtävään haluan nostaa monen tärkeän asian joukosta muutaman merkittävimmän toimenpiteen, joiden toteuttamiseen minulla oli ilo osallistua ministerinä ja tekijänä. Yhteistä näille kylvetyille siemenille on koulutuksellisen eriarvoisuuden vähentäminen ja koko kansan koulutustason nostaminen.

Perusopetuksen uuden tuntijaon myötä kaikkien vuosiluokkien perusopetuksesta kehittyy osallistuvampi, luovempi, liikkuvampi ja kielellisesti rikkaampi koulu. Uudistuksessa lisäsimme taide- ja taitoaineiden, yhteiskuntaopin ja liikunnan tuntimääriä. Kieliohjelmia monipuolistettiin. Draaman käyttöä opetusmenetelmänä lisätään sekä äidinkielen että yhteiskuntaopin opetuksessa. Uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön syksyllä 2016. Opetussuunnitelmatyötä olen pyrkinyt ohjaamaan niin, että koulun yhteisöllisyyttä sekä lasten ja nuorten osallisuutta ja tapakulttuuria vahvistetaan.

Vuosina 2012-2013 jaoimme yhteensä 110  miljoonaa euroa valtionavustusta perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen. Sen avulla voidaan palkata uusia opettajia. Ryhmäkoon pysyminen tolkullisena tukee lapsen oppimista ja lisää luottamusta kansallisen koulutuspolitiikkamme kulmakiveen, laadukkaaseen kouluverkkoon maan joka kolkassa.

Tutkimusten mukaan vanhempien koulutustausta sekä sosioekonominen asema vaikuttavat voimakkaasti lapsen koulumenestykseen. Koululta tarvitaankin joissain kouluissa enemmän tukea kuin toisissa, jotta kaikki lapset voivat edetä tasavertaisesti koulutiellään. Tasa-arvo ei toteudu itsestään vaan vaatii erityisiä kohdennettuja toimenpiteitä heikompiosaisten tukemiseksi. Siksi myönsimme koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin yli 23 miljoonaa euroa valtionavustusta vuosille 2013-2014. Tämä avustus myönnettiin nyt ensimmäistä kertaa, mutta viimeaikaiset tutkimustulokset koulutuksen jatkuvasta eriytymisestä viittaavat vahvasti siihen, että tämän tyyppinen rahoitus, jolla tuetaan haasteellisessa toimintaympäristössä toimivia kouluja ja kavennetaan koulujen välisiä eroja, tulisi mielestäni saattaa merkitsevämmäksi osaksi valtionosuusrahoitusta. Koulujen välisten erojen kaventamiseksi tulisi huomioida erityisesti koulut, joiden koulunkäyntialueilla väestön koulutustaso on heikko ja työttömyysaste sekä maahanmuuttajien väestöosuus korkea. Yhdessä nämä kolme mittaria selittävät valtaosan koulujen välisistä oppimistuloseroista.

Opetusministerin näkökulmasta ammatillisen koulutuksen saatavuudella ja oppisopimuskoulutuksen kehittämisellä on ollut keskeinen rooli työurien pidentämiseksi ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Peruskoulun oppimäärän suorittamisen jälkeen on nuoren tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää saada koulutuspaikka mahdollisimman nopeasti. Siksi ammatillisen koulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteita uudistettiin tämän vuoden alusta lukien siten, että perusopetuksen päättäneet ja vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevat voidaan valita ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa.