Blogi
Lapsuuden kesä
Blogi
Kirjoittanut Administrator   
09.07.2014 19:16

Kolumni on julkaistu lyhennettynä Suur-Tampere-lehdessä 9.7.2014

 

 

 

Olen viettänyt lapsena osan kesää mummoni kanssa, Perniössä, Mathildedalissa. Mummon mökki kalliolla käsitti kaksi huonetta, pienen piha-alueen, jossa oli perunapalsta ja mansikkaakin. Mökiltä oli matkaa n. 250 metriä Mathildedalin järven rantaan, josta vuosien mittaan kannoin satoja ämpäreitä vettä kallion päälle viritetylle perunamaalle. Kalliot keräsivät paljon käärmeitä.  Mummo jaksoi  joka päivä  varoitella niistä.


Aamu alkoi herätyksellä kello kahdeksan jälkeen. -Täällä jo viili odottaa, pulla ja kahvi. Nouse jo!  Kahvi ja perunat lämmitettiin risuilla ja puilla. Ja lähes päivittäinen työ oli ns risustaminen. Metsä antoi tulen ja lämmön, mutta se piti kantaa sisälle.
Maito haettiin päivittäin kaupasta, maakuopassa se parhaimmillaan säilyi päivän, kaksi. Elämä oli täynnä pieniä askareita.  Paljon oli aikaa myös lasten leikkeihin. Totta kai sirkus, merirosvojen leikkiä, uimista, kolmiloikkaa, pituutta, kuulantyöntöä, jalkapalloa.


Jalkapallo ei kuulunut joka pojan omistusoikeuksiin. Pallo oli vain harvoilla, toki tiedettiin keillä sellainen on. Ensin pitikin hakea pallo, jota potkia.
Mathildedalissa oli ns. bruukissa tehdas, valimo ja puuverstas ja ns. Tullissa asui suunnilleen puolet asukkaista. Kesän kohokohta urheilukentällä oli kylän välinen jalkapallo-ottelu.   Kylän ilmoitustaululla oli luettavissa joukkueiden kokoonpanot ja sieltä - lähes aina - löytyi myös minun nimeni.  Pelipaikka keskikentällä, pelinrakentaja.  Siitä se lähti ja ura on kestänyt  yli puolivuosisataa.

Lue lisää...