Viimeisimmät artikkelit

Paras koulu kaikille

Opetusministeri Jukka Gustafsson
Artikkeli julkaistu Metalli195-lehdessä 29.2.2012 

Viime viikkoina julkiseen keskusteluun on noussut koulujen eriytyminen asuinalueiden mukaan. Aihe on noussut esiin, koska pääkaupunkiseudulla tapahtuva kouluvalinta on lisääntynyt voimakkaasti ja joillakin alueilla varsin suuri osa oppilaista valitsee jonkin muun kuin lähikoulun. Kouluvalinta voi johtua hyvin käytännöllisistäkin syistä. Ei-lähikoulu voi olla oikeasti lähempänä kuin lähikoulu tai kauempanakin olevaan kouluun on helpompi päästä kun se on vanhemman työmatkan varrella.

Ilmiöön liittyy kuitenkin kaksi sellaista ilmiötä, jotka on otettava vakavasti koulua kehitettäessä: koulujen erojen kasvu sekä vanhempien voimakas pyrkimys varmistaa lapsellensa mahdollisimman hyvä koulu. Koulujen väliset erot ovat meillä yhä kansainvälisesti pieniä, mutta ne ovat kasvaneet nopeasti 2000-luvulla ja esimerkiksi lukutaidossa oppimistuloksiltaan parhaimpien ja heikoimpien koulujen välinen ero keskimääräisissä tuloksissa vastaa 9-luokalla jo noin 2,5 vuoden oppimista.

Samaan aikaan vanhemmat näkevät yhä voimakkaammin oikeutenaan ja velvollisuutenaan varmistaa lapselleen mahdollisimman hyvä ja turvallinen koulu. Pienikin epäilys siitä, että jokin muu kuin lähikoulu voisi olla omalle lapselle edullisempi, saattaakin johtaa muuttoon ”paremman” koulun lähelle tai lapsen sijoittamiseen muuhun kuin lähikouluun.

 

 

Suomessa vanhemmat luottavat vielä lähikouluun, mutta luottamuksen rapautumisella olisi nopeasti dramaattiset vaikutukset. Epäluottamus johtaa helposti siihen, että ne, jotka voivat äänestää jaloillaan, tekevät niin ja koulujen erot kasvavat. Kouluissa varoittava esimerkki on Tukholma, jossa valinnan nopea lisääntyminen on räjäyttänyt koulujen väliset erot. PISA-tutkimuksista me tiedämme, että koulujen välisten erojen kasvu heikentää kaikkien tuloksia.

Vanhempien kokemaa luottamusta ei pidä sivuttaa tässä asiassa. Ainoa vaihtoehto koulujen eriytymiselle on varmistaa, että jokainen vanhempi voi lähikoulun parhaan mahdollisen koulutuksen. Tärkeää on, että vanhemmat voivat luottaa paitsi opettajien ja opetuksen hyvään tasoon kaikissa kouluissa, myös siihen, että kaikissa kouluissa lapselle on tarjolla turvallinen, kiusaamaton kouluympäristö ja opiskelurauha.

Kouluvalintaan liittyviä haasteita ei voidakaan helposti ratkaista esimerkiksi palauttamalla korkea<t koulupiirirajat. Ei vanhempien luottamus kouluun lisäänny pakottamisella. Se voisi pahimmillaan vain vähentää vanhempien luottamusta ja siten pahentaa tilannetta entisestään.

Tavoitteenamme on nyt varmistaa, että kaikilla kouluilla on riittävät resurssit taata kaikkialla yhtäläisesti turvallinen kouluympäristö ja oppilaiden tarvitsema riittävä tuki.

Valtakunnallisella tasolle tavoitteena on nyt kehittää kuntien rahoitusta niin, että perusopetuksen rahoitus jatkossa perustuisi nykyistä enemmän perusopetuksen toimintaympäristöä kuvaaviin indikaattoreihin. Hallitusohjelmassa nostimme esimerkeiksi tällaisista indikaattoreista kunnan maahanmuuttajien väestöosuuden, aikuisväestön koulutustason sekä työttömyysasteen, joiden tiedämme selittävän voimakkaasti oppimistuloseroja.

Tarkkojen indikaattoreiden määrittelemiseksi olen asettanut selvityshenkilöiksi tutkimusprofessori Ritva Jakku-Sihvosen ja erikoistukija Jorma Kuuselan. Heidän tehtävänsä on esittää indikaattorit, joilla voidaan kuvata koulujen toimintaympäristön haasteellisuutta kunnan sekä yksittäisen koulun tasolla ja käyttää rahoitusta määritettäessä. Selvityshenkilöiden tehtävänä on myös esittää arvio siitä, miten indikaattoreita voitaisiin käyttää resurssien kohdennuksessa ja esittää arvio siitä, kuinka suuren osan koulun resursseista tulisi oppilaitoksen ja kunnan tasolla riippua toimintaympäristön haasteellisuutta kuvaavista indikaattoreista.

Kyse on ennen kaikkea koulujen resurssien mitoittamisesta tarpeen mukaisesti. Toimintaympäristöä kuvaavat indikaattorit kertovat niistä haasteista, joihin koulun täytyy toiminnallaan vastata voidakseen saavuttaa tavoitteensa. Tarpeita huomioidaan jo nyt toiminnassa ja resursseissa kun oppilaan ikä otetaan huomioon opetusryhmien koossa ja erityisopetusta annetaan sitä tarvitseville. Oppilaiden erilaiset tarpeet vaativat eri kouluilta myös erilaisia resursseja ja se pitää politiikassakin ottaa huomioon.