Julkaistu Demokraatti-lehdessä 12.3.2014


Tänä päivänä on hyödyllistä perehtyä venäläisen ihmisen sielunmaisemaan.  Yhden ikkunan - ei kaikkein edustavinta - avaa kirjailija Maksim Gorki.   Kulkuri Peskov törmää 1880-luvun Venäjällä juoppoihin poliiseihin, taikauskoisiin talonpoikiin, varasteleviin virkamiehiin - tapaa harkittua laiskuutta.  Varastelevat virkamiehet ja poliitikot.  Mistä heitä aina vaan riittää ja riittää?


Minun nuoruuteni yliopistoihin ei kuulunut niin rajua elämää, mutta kirjaklassikko sai minut pohtimaan ”nuoruuteni yliopistoja”.

Yksi sellainen ”yliopisto” on ollut puolue SDP ja toiminta sen järjestöaktiivina, kansanedustajana ja ministerinäkin.  Valmistauduin huolellisesti ensimmäisiin puoluekokouksiin.  Kirjoitin puheenvuoroni ajatuksella ja hyvin tosissani, unohtamatta aatteellista ja ideologista soihtua.

Myöhemmin erityinen mielenkiintoni on koskenut ohjelmatyötä; työelämää, sosiaalipolitiikkaa, sivistystä, kulttuuria ja hyvinvointivaltiota.

Puoluekokousta voi käyttää myös omien päämäärien ja asioiden ajamiseen.  Kirjoitin Teiskon Työväenyhsityksen puoluekokousaloitteen vuorotteluvapaajärjestelmän toteuttamiseksi Suomessa.  Puoluehallitus ja kokous hyväksyivät aloitteen.  Seuraavaksi oli paimennettava asia hallitusohjelmaan.  Se onnistui. 

Työministeri Liisa Jaakonsaari esitteli vuorotteluvapaalain eduskunnalle ja kutsui lakia ”Lex Gustafssoniksi”.

Hyvä me!

Julkaistu AL 12.12.2013 otsikolla "Vuorotteluvapaa apuna työn jakamisessa"



Vuorotteluvapaata ollaan parhaillaan uudistamassa.  Olen toiminut SDP:n sapattivapaatyöryhmän puheenjohtajana ja paimentanut vuorotteluvapaan aikoinaan hallitusohjelmaan.  Työministeri  Liisa Jaakonsaari antoi sille nimen "Lex Gustafsson".

Vuorotteluvapaajärjestelmää kohtaan saa toki esittää kritiikkiä, mutta hämmentävää oli lukea lausuntoja, joissa ei nähty, saati ymmärretty järjestelmän kiistattomia ansioita.  (Jälkilöylyt AL 8.12.).
Lain tarkoitus on edistää työstä poissaolon avulla työntekijän työssä jaksamista.  Samalla se parantaa työttömänä työnhakijana olevan henkilön työllistämisedellytyksiä vuorotteluvapaalla olevan sijaisena saadun työkokemuksen avulla.  Uudistuksen suuri linja on huokoistaa ja helpottaa työ- ja muun elämän yhteensovitusta.

Vuorotteluvapaalla on ollut vuodesta 1996 lähtien yli 210 000 ihmistä ja sama määrä on saanut tehdä sijaisuuksia. Voidaan ajatella, että 400 000 ihmistä on saanut elämälleen uutta sisältöä, pienellä taloudellisella korvauksella, joka yleensä on 70 % työttömyyskorvauksen tasosta. Tuhannet sijaiset ovat saaneet näyttönsä perusteella pysyvän työpaikan. 

Tutkimusten mukaan vuorottelusijaisten työllisyysaste oli 10 prosenttia vertailuryhmän työllisyysastetta korkeampi vielä 8 vuotta sijaisuuden jälkeen.  Siksi tätä ainoaa toimivaa työnjakamisjärjestelmää ei saa tuhota, eikä siitä saa tehdä vähämerkityksellistä.

Järjestelmä toimii joustavasti. Se vaatii aina työnantajan ja työntekijän sopimuksen, jolloin toteutuu suhdanteiden huomiointi ja myös joustava sijaisen palkkaaminen.  Sijaista ei välttämättä tarvitse palkata samoihin tehtäviin, joita vuorotteluvapaalla oleva on tehnyt.